Joskus on tarpeen tehdä kauaskantoisia ratkaisuita. Asia nousi jälleen mieleen, kun sain PDGA:lta postissa mun tän vuoden poletin, eli käytännössä olen siis ostanut kilpailulisenssin. Mä en tosin todellakaan tiedä aionko osallistua yhteenkään kilpailuun...
Syksyllä mastereiden SM-kilpailuiden jälkimainingeissa tein päätöksen lopettaa vuonna 2014 alkaneen kilpaurani. Suurin syy tälle oli terveydelliset seikat. Terveydellisiä haittoja olisi voinut vähentää oikeanlaisella treenaamisella, mutta motivaatio ei riittänyt pitämään kokonaisuutta kilpaurheilun edellyttämässä kunnossa. Olin jo aiemminkin tehnyt ajatustyötä, et vuosikausia en enää kilpaile, joten kun oikea hetki tuli niin ratkaisu oli lopulta helppo. Vaikka ratkaisu itsessään oli helppo, niin harmitus oli silloin kuitenkin suuri. Tuntui kuin olisin luovuttanut, antanut periksi. Nyt kun aikaa on kulunut niin alkaa ymmärtää paremmin ratkaisun hyödyt. Alkaa oikeasti päästää irti ja se luopumisen tuska alkaa helpottaa.
Paljonkin. Ainakin mun pään sisällä. Takaraivosta on kokonaan hävinnyt se tyyppi, joka muistuttaa ja painostaa treenaamaan, puttaamaan, draivaamaan. Se tyyppi oli välillä vähän ärsyttävä. Se ajoittain jopa syyllisti siitä, ettei oo treenannu. Mulla on paljon kivempaa ilman sitä tyyppiä. Vapauttavaa, etten sanoisi. Nyt kaikki liikunnallinen tekeminen tuo enemmän iloa. Nyt huomaan, että fribasta oli tullut pakkopullaa, josta ei enää oikeasti nauttinut. Sitä suoritti, koska oli tottunut niin tekemään.
Frisbeegolfin suorittaminen on pikkuhiljaa vaihtunut fiilispohjaiseen tekemiseen. Kiekkoihin en tosin oo koskenut moneen kuukauteen. Muutos ei tapahtunut sormia napsauttamalla vaan vaati ilmeisesti jotain päänsisäisiä tiedostamattomia järjestelyitä. Järjestelyiden tuotoksena muutama ajatusasteella ollut projekti on ottanut harppauksia eteenpäin. Tällä hetkellä parasta on se, että noista uusista projekteista vastaa vain itselle ja niitä voi tehdä just omaa tahtia. Se antaa mahdollisuuden luovalle ajalle ilman aikataulupainetta tai pakko suorittaa -asennetta.
Luopumista ei siis aina kannata nähdä huonona asiana, et kun luopuu jostain niin olisi sitten vähän niinkuin ilman jotain. Se kannattaa nähdä hyvänä asiana niin, et kun luopuu jostain niin saa lisää jotain.
Luopuminen on tuonut mulla paljon hyvää mukanaan:
omaa aikaa
inspiraatiota
luovuutta
positiivisia fiiliksiä
Joskus asioita kannattaa kyseenalaista, eikä edetä vanhalla rutiininomaisella kaavalla "siksi koska näin on ennenkin tehty". Kulunut lausahdus, kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu, on ihan pätevä. Vanhojen juttujen tilalle tulee aina uusia halusi taikka ei.
Huomasitko, että tarvitset frisbeegolfaiheisia valokuvia someen, markkinointikampanjaan tai nettisivuille kuvituskuviksi? Alla viisi vaihtoehtoa miten saat juuri omaan tarpeeseesi soveltuvia kuvia.
Eräs Espanjan reissu viime maaliskuussa oli käänteen tekevä. Silloin me käytiin Fuengirolassa tutustumassa asuntoon tulevaa talvea silmällä pitäen. Asunto oli kiva. Me otettiin riski ja vuokrattiin se täksi talveksi.
En tarkkaan muista mistä kaikki alkoi, mutta kulunut puoli vuotta on ollut tulevan lopputuloksen kannalta merkityksellinen.